Keltainen kiikkutuoli

 

Kuvassa tuolin ahkerin kiikkuja oman vauvansa kanssa.

Keltainen kiikkutuoli löytyi viime kesänä mummolamme (elikäs kotini) vintiltä, oranssin värisinä paloina huonokuntoisena ja likaisena. Se on vissiinkin ollut sielä jo omasta lapsuudestani asti, niin kauan kuin kyseinen talo on ollut lapsuudenkotinani, mutta myö sillä ei koskaan olla kiikuttu.

Koska oon täysin hullaantunut näihin kokopuisiin huonekaluihin, ajattelin ettei tuolin kunnostus oo urakka eikä mikään.. Vaan vähän toisin kävi..

Tosi tomerana rupesin maalia hiomaan, mutta sitten siihen tuli kaikkee muuta ja tuoli jäi. Kunnes siskoni tarvihti syksyllä kouluun entisöitäväksi jonkun työn ja minä heti tarjosin pikku kiikkutuolia.

Mukaan annoin vain ohjeet, että kaikki osat pittää koota liimalla + ruuveilla (joo, ei kovinkaan alkuperäistä kunnioittavaa. Mutta pakollinen toimi, ettei tämä terroristiryhmämme säre kaikkee heti) ja tuolin väriä pohditaan yhessä myöhemmin. Olisin halunnut siitä oikein kirkkaan vihreän, mutta semmosta väriä ei valitettavasti löytynyt lähiseudun hyvän (?) palvelun rautakaupoista. Oli tyytyminen tuohon keltaseen, joka ei kyllä oo yhtään huono valinta vaikka en keltasesta väristä tykkääkään. 

Vielä kun jaksais tuolin istuinosaan maalata jonkun kuvion. Alkuperäisessä oli rusettikaulainen Mikki Hiiri, mutta tähän olen ajatellut jotain muuta vanhaa disneyn hahmoa. Pitäs ruveta kahtelemaan elokuvia oikein tarkalla silmällä josko sieltä joku pyllyn alle sopiva löytys :)

Tuoli on toistaseks turvallisuussyistä pidetty alakerrassa olohuoneessa, jossa näyttää hieman hölmöltä loistavan keltasen värinsä takia muuten melko neutraalin värimaailman keskellä.

Mutta jos sitä ens kesänä pääsis sisustamaan pikkutytöillekin omaa huonetta, niin sinne tuoli asettuu kyllä muiden samankaltaistensa tavaroiden joukkoon varmaan täydellisesti. Nyt pitäs vain hommata ne muut samankaltaset tavarat :D (sängyt iteasiassa on jo, oottavat vain kyytiä karjalan kunnailta tänne ja verhotkin kankaana kaapissa, alku jo tämäkin).