Mutta valon miärä ainakin on lissääntyny hurjasti ja samalla vauhilla tämän emännän vireystaso :P Nythän sitä alkaa olla jo ihan normaali, talvi meni jotenkin taas puolhorroksessa..
Ja mitä tulee tuohon valoon, piti sitä vastaan jo ensmäinen suojautumiskeinokin kehitellä. Vaikka tykkään auringosta, niin en tykkää siitä että se paistaa killittää suoraan silmille het kuuen aikaan aamusta. Eipähän sitä tietysti tullu talven hämyssä makuuhuoneita vaihtaissa mietittyy, että ikkuna vois vaatia muutakin kun pitsiverhot..
Ja mitenkä oel heleppo ommella, laitoihin vain kujat verhotangolle sekä alarimalle. Nosto tapahtuu verhon taakse ommelluilla kangassuikaleilla sekä napeilla.
Kuva on otettu päivällä ja auringonpaisteella, hyvin tekköö pimentäjä tehtäväsä :)
Kuvassa myös juoppo rönsylilja säiliöruukkuun (tai siis sankkohan tuo on) istutettuna saamassa valohoitoo eteläikkunalta. Helpottu kummasti nuittenkin juoppokasvien kastelu ja hengissäpitokin, kun keksin tehä nuo säiliöruukut niille. Ennen sai harva se päivä vettä kipata, niin nyt riittää jos kerran tai kaks viikossa säiliön virkaa pohjalla toimittavan salaattirasian täyttää.
Mutta, monena uamuna oon pohtinu jotta miks kahvi tuoksuu ja maistuu paljon paremmin viileessä? Melkein tulee kahvikuppii nuuskutellessa jo nuotiofiilikset.. Ei sillä, että meillä ois aamusin kylmä (eihän 17 astetta ees vielä oo paha, eihän..? :D) mutta kun oon vähä laiska hirmutalven jäliltä kantamaan uuneihin puita. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti