Lastulevykalusteen uusi elämä

Olipa kerran erräässä talossa äärettömän ruma oikein 80- 90- lukuja huokuva kaksiosainen kirjahylly. Talon emäntä olisi halunnut heittää hyllyn roskiin, isäntä empi ja sitten paikalle sattui muuan timpurinainen. Nainenkin oli sitä mieltä, että roskiin joutaa moiset ikivanhat rumilukset. Kunnes timpurinaisella välähti, hän se vie toisen hyllynpuolikkaan kouluikäisen tytön huoneeseen papereiden ja vaikkapa koriste-esineiden säilytyspaikaksi. Niinpä laatikoilla varustettu hylly lähti uuteen kotiin. Tavallisempi, rumempi, puolikas jäi odottamaan roskakyytiään. Sitä ei tullut, tuli vain timpurinainen uudestaan ja vei toisenkin hyllyn mukanaan. Ensimmäisenä viety hylly odottaa edelleenkin käsittelyä, mutta jälkimmäiseen visio syttyi hyvin lyhyellä mietintäajalla.

Hylly on maalattu tartuntapohjaisella teknoksen futura- maalilla. Täysihimmeä ja puhdas, sävyttämätön valkea. Pohjat ainoastaan pesin maalipesulla, muuta karhennusta niille en tehnyt. Eli voi olla, ettei maali tule täydellisesti kestämään. Mutta jos edes pari vuotta, sitten kuitenkin on tulevien koululaisten huone järjestelyn ja uusiksisisustamisen tarpeessa.
" Tapetti" on ikean lahjapaperia. Tapettiliisterillä vain vetytin kunnolla ennen liimausta. Sen verran ohutta luirua paperi kuitenkin oli tapettiin verrattuna, että reunat kesti leikata vasta seuraavana päivänä. Onneksi ylimennyt liisteri lähti märällä rätillä kevyesti pyyhkien.
Oven nuppeihin löytyi varastoista pikkupurkissa tuommosta ihanaa yönsinistä tikkurilan jokeria (joka on muuten silkinhimmeän pintansa ansiosta tämän maalarin lempparimaalia!). Ja ovien koristelistoihin ihan ite sekoitin marjapuuron sävyä. Sinistä sotkin pinkkiin ja vähän valkeaa jajaja ... :P

Tuli aika kiva hylly! Tuossa välitasolla on tällä hetkellä lasten kuvaputkitelkkari (jonka olen muuten maalannut valkeaksi), mutta mietinnässä on jos vähänkatsotun telkkarin poistaisi ja laittaisi tilalle yhden välihyllyn. Kulta&Muru kuulema perustaisi petshoppimaailman siihen :D

ps. tummanruskeat ikkunanpokat on ihan sikarumat, mutta melko työ niitten maalaminenkin on, pitkien verhojen ripustaminen on helpompaa ;)

pikku iltapuhteita

Sain huono äiti- piiskaa (näin niinkun vertauskuvallisesti) tässä eräs iltapäivä, kun kävin tyttössii hakemassa päiväkodilta ja kauhukseni tajusin jotta hyö olivat ainoon hieman vajaapukeiset keliin nähden. Muilla kypärämyssyt ja talavikengät, KultaMurulla ei.. O.o
 Kaappeja kaivelin, talavikengät löyty mutta niitä myssysiä ei. Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen lasten mentyy nukkummaan ja kypärämyssyjen kaavoja ehtimään. Ekas helpoimman kautta, eli googleen. Sieltä löytyikin yhestä blogista linkki Ottobren ilmaiskaavaan. Vuan enhän mie onneton suanut sitä tulostettuu oikeessa koossa, vaikka minkälaisilla asetuksilla n. 10 kertoo kokkeilin. Joten hieman piti piirtovaiheessa soveltoo :D
Kankaaks valikoitui isolle siskolle kelpaamaton trikoopaita, joka just ja just nahkusti riitti kahteen n.50/52 cm myssyyn. Ja reunaresorin tein ah-niin-ihanasta kiiltävästä luirakevelourista. Näytti samalta kuin jyskin metritavara, liekö sitä :O Hiton tympeetä luirua oli ainakii ommella..

Laiskimus kun olin, jännä juttu jos klo 21 alottaa ja laiskottaa ;), niin myssyistä tuli tismalleen samanlaiset. En vain jaksanut suunnitella enempää! Ja toisekseen, kyllästyttää nuitten iänikuinen kitinä siitä kumpi pukee mitkäkin vaatteet, joten nyt ei voi samiksista riidellä yhtään :D


Iltapuhteina myöskiin olohuoneen kaunis, mutta ihan ällöttävän rumanvihreen värinen nurkkakaappi sai kauan (yli vuoden) oottamansa valkeen maalipinnan. Todella amatimaisesti toimien, en hionut enkä pessyt tai tehnyt muitakaan pohjatöitä. Ja maalasin vieläpä täyshimmeellä KATTOmaalilla. Ei tunnusteta töissä tämmöstä töllöntyötä. Mutta hyvähän tuosta tuli kuitenkii! Ihana on tuo raikas tasainen virheetön väri, ja himmee pinta käypi kuitenkii hirveen hyvin tuohon. Mii laik :)

Vihreitä juttussii

Tuli pyyntö, jotta kummipoijjalle pitäs tehä uus mastopuku, kun entinen tekemäni oli jäänyt kasvavalle nuorelle miehelle pieneksi. 

Entinenkin puku oli toteutettu 

edullisesti saksan armeijan vanhoista takeista, joten samalla linjalla jatkettiin. Tosin nyt parin vuoden jälkeen oli uus puku huomattavasti isompaa kokoa, joten tarkkaan sai kaavat asetella jotta takista sai tarvitsemansa. Takkeja oli itellä vielä tallessa iso laatikollinen (joista haluan eroon, saksalaisen sotilaan haju on kamala! :D), joten eipä paljon haitannut vaikka neljä takkia tarvittiin puvun aikaansaamiseksi :)

Kaavat on Ottobreltä, hyvin pienillä muutoksilla. Takki on Windstopper- kaavalla (Ottobre 1/13), mutta hihoissa ja helmassa on resorit. Lisäksi takissa on alkuperäisen armeijatakin tuulilista, napitus, vetoketju ja rintataskut. Siks ne on nuin kauheen suuret, mutta armeijan ompeleita ei hyvin kannata purkaa kun ovat niin pirun lujaa tekoo :D
Housujen kaavana Ottobre 4/12 Forest Path- ulkohousut reisitaskulisäyksillä. Huomaathan, että reisitaskut ovat samanlaiset kuin takin taskut. Eli siis purin vain yhdestä takista rintataskut, vähän madalsin taskupusseja ja ompelin housuihin. Kunnon "maastiksissa" pittää kuulema olla reisitaskut :)

Ihanan noppeet ommeltavat, kun ei tarvinnu yhtään väkrätä vetoketjujen tai nuitten painonappien kanssa!

Toistaiseksi uusimmasta Ottobrestä pisti myös sattumalta silmään pojan boksereitten ohje, ja ei kun kokeiluun vain! :)
Ajatusmalli kyllä pitkälti on, jotta alusvaatteet ostettas kaupasta mutta kokeiluluontoisesti voinee muutamat bökät ommellakin. Varsinkin kun pikku-ukko tykästyi niihin. :)

Olikin pitkästä aikaa ompelutyö, jonka toteutin pelkästään ompelukoneella (verhoja ei lasketa). En aiemmin ole mitään vaatetta täysin taso- ompeleilla tehnyt. Lähinnä vain hihansuita yms. kanttaillut sillä. Mutta hienosti taipui saumoihinkin, tosin kunhan vielä opettelen niin ettei tarvii ekaks suoralla läjään ommella ja päälle tasosaumaa..

Kankaaksi tähän valikoitui mehtämiehen mieluisia sävyjä

sisältävä pallotrikoo, ollut joskus paita. Eli siis koeversioon kierrätysmatskua. :D Seuraavat toteutetaan reilusti tehostevärisinä jostain yksivärisestä trikoosta.

Ja vihreestä kierrätysaattesta ihan oikeeseen kierrätykseenkin. Ulkovarastoon on taas mystisesti talven aikaan kerääntynyt n. auton takakontillisen verran ylijäämävaatetta. Yks pahvilotju on matonkudekamaa, mutta kaikki muut vaatis jatkosijoitusta johonkin. Mutta kun kyseessä ei ole mitään kivannäköistä lapsille pieneks jäänyttä, vaan 90- luvun näköistä lapsille pieneks jäänyttä. :O

Tässä oon viime viikot pienen pääni puhki miettinyt jotta mitä kummaa niille vaatteille tekisinkään.. Kirpputoreille ei kehtaa kaikkia viedä, kun kukaan viisas ei semmosia koskaan sieltä hyllystä itelleen osta. Kaatopaikalle en halua viiä, eivät kuulu sinne koska ovat ehjiä ja siistejä (ainoostaan kamalia :D)
Niin sattumalta ongelmanratkaisun perjantai-illan kuskintehtävää suorittaessani keksin, UFF- keräyslaatikon kyljessähän lukee "apua kriisi- ja kehitysmaihin". Sielä ei ehkä olla niin nuukia ysärikuoseille. Ainakaan toivottavasti?
Eli se on päivä käytettävä ja lajiteltava ne noin sata laatikkoo ja nyssäkkätä kahteen osaan, toisen saakoot työttömien yhdistys ja toisen kehitysmaat. Murheeni on ratkaistu peltisten keräyspönttöjen avulla! :P

Viärän blogissa on ollut aeka hilijasta piiitkän aikoo :P
Nyt tuil yks kaks tunne, jotta pakko on jottain kirjottoo!

Viärän väeks jiätiin yhäkii, kuin jostahii kohtalon kulettamasta johtuin vieressämme 196 metrin korkeuteen kohhoova vaara (näin karjalaisittain :P) on nimeltään Vääränmäki. Joten Vääränrinteessähän sitä tässä asutaan!

Mutta se on kyllä nyt sanottava jotta ostimma niin ison talon että ihan vaikeeta tekköö suaha joka paikka ihtee miellyttävään kuosiin. Kun kaikkialle pitäs keritä jottain uutta laittamaan, jokkaiseen huoneeseen pikkusia juttuja, joka ikkunaan uusia verhoja, kivoja mattoja ja niin eelleen.. Ja sitten kun on työelämäkin, haittoo kummasti muuta eloa se :D

Mutta matoista puheenollen, tuli tosi kiva matto keittiön lattialle kun puolitin yhen hyvin piiiitkän räsymaton ja ompelin puolikkaat kiinni toisiinsa. Eli eihän nuo räsymatot oo meiltä hävinneet mihinkään! <3

Keittiön sanotaan olevan kodin sydän, meijjän koissa se sydän on hieman epäsiisti, täynnä murusia ja hyvin täynnä elämää. Kuvan ulkopuolellekin pit ajjoo kaks lasta, jotka olivat puketuneet johinkin heimovaatteisiin ?? :D Ainoastaan pikkukissamme Kerttu Kirjavainen uinailee päivätorkuillaan penkin päässä.

Matto on aavistuksen kesken vielä, pää pitäs tasata ja kantata ympäriinsä jollakin väriin soveltuvalla kankaalla. Kuhan tässä selviis tekemään :P

Viärän väki muilla mailla

Nyt on meijjän pesueen sekä Viärän talon tiet eronneet, ja todennäkösesti myö ee tulla rintamamiestalossa asumaan ennee ikinä.. Toisaalta tunne on hirvee helpotus, kun elämä ee tunnu elloonjiämistaistolta mutta toisaalta taas tietyntyyppistä "räsymatto-villasukka"- tunnelmaa tulloo ikävä! :/

Eivät ehkä asetu räsymatot yhtä luontevasti tämän uuen (nimettömän!) kodin lattioille ja kirkkaat puuhuonekalut eivät löydä paikkojaan kuin itsestään, mutta emalikattilat sentään sain pittää! Kun on "vain" keraaminen liesi :D


Villasukatkii on yhä tämän hetken paras ystäväni, kun ei oo patterilinjasto vielä käytössä maalausurakoihin keskeneräsyyvven vuoks. Ei ihan tasasesti lämpee tää talo pelekillä uuneilla, mutta onneks on nuo ystävät <3 :D

Pakkasin ehkä n. viistoista laatikkota erilaisia ompelusjuttuja, kankaita, materiaaleja yms. tykötarpeita. On vissiin vähä päässy kertymään niitä, nyt kun sais talon järjesteltyä (onneks rakkaat tihulaiset terrorisoi toimintaa koko ajan!) niin pääsisin uutta ompelukonetta testaamaan ensin verhoihin ja sitten niihin miljooniin ideoihini :D

Mielestäni tein hyvät kaupat koneen suhteen, ostin todella  vähän käytetyn elektronisen singerin 200 e, oikee hinta lie vähintään tuplaten. Nyt on kyllä niin hieno kapine se, jotta luulis vähintään täydellistä jäläkee syntyvän :D

Mutta mikäli meinoon joskus suaha järjestyksen palautumaan kotiin ja komeroihin, niin ei varmaankaan auta yhtään ennee istuu tässä datailemassa ja kinkkuu syömässä :D

Hyvvee uuttavuotta ite kellekkii, ja varsinkin parempoo vuotta niille joilla tää edellinen oli jotenkii huono! :)

Päivitelläänhän välillä :)

Ompas taas tovi jos toinenkin vierähtänyt, mutta jotenkin on vaan niin ylivoimasen vaikeeta ottoo kamera kätteen ja kuvata tuotoksiaan :)

Mutta tässäpä nyt muutama, mitä ompelushommia oon kerinny tehä. Jälki on.. no onhan se :D

Vanha paidanrutku sai piristyksekseen aplikaatiopöllön. Piti olla helppo homma, tilkkutrikoosta vain pöllön palaset ja eikun siksakkaamaan. Vaan tuo ikivanha pskaidiootti ompelukone vihovvaa trikookankaista ja teki koko ajan jottain ongelmia, joko hyppytikkiä tai sitten kurttas kankaan pistolevyn väliin.
Tai sitten, vaihtoehtosesti minä en vain ossoo ommella..? :D 
Niin lopputuloksena on se, että aplikaatio vetää paitakangasta kurttuun kohasta jos toisestakin. Toivottavasti ei päällä näyttäs yhtä kamalalta!
Kävi monta kertoo mielessä, jotta pyyän pääsyä kuunteluoppilaaks ala-asteen käsityötunneille opiskelemaan ompelukoneen käyttöä. :D

 Tämmönen kiva kesämekko syntyi jollain ikivanhoilla käsityölehden kaavoilla. Ja kankaana on joku lasten patjansuojus tms.? Ohutta, kevyttä ja söpöä puuvillaa :)

 

Ison siskon vanhoista kolitsipaidoista syntyi pikkusiskoille kiva huppari. Orkkispaidat oli tosi leveitä 90- luvun ihannuuksia, joten niissä riitti kangasta :) Paidan malli käsityölehdestä mukailtu, mutta ois varmaan pitäny mukailla enemmän. Kaavassa 98 cm ,mutta oikee koko ehkä 104- 110. Ai mitenniin muka käsityölehdestä leveitä kaavoja..? Samoin huppu on niin iso, että mahtuis vaikka mikä jättipää sinne, täytynee sitä vähän restauroida esim. kuminauhakiristyksellä nauhakujassa sitten kunhan paidan käyttöikä lopultakin on koittamassa..

 

Tää pipo on kyllä ihan thö best ompelus piiitkään aikaan. Malli sikahelppo, trikoopipo soveltuu just hyvin näille kylmä vaiko lämmin- kevätkeliin ja tytsyt tykkevvää :)

 

Kevät keikkuen tulevi..

Vai tullooko..? Kyllä soppii jo vähän assiita eppäillä, kun ollaan kohta huhtikuussa menossa ja silti mittarissa - 20 pakkasta. 

Mutta valon miärä ainakin on lissääntyny hurjasti ja samalla vauhilla tämän emännän vireystaso :P Nythän sitä alkaa olla jo ihan normaali, talvi meni jotenkin taas puolhorroksessa..

Ja mitä tulee tuohon valoon, piti sitä vastaan jo ensmäinen suojautumiskeinokin kehitellä. Vaikka tykkään auringosta, niin en tykkää siitä että se paistaa killittää suoraan silmille het kuuen aikaan aamusta. Eipähän sitä tietysti tullu talven hämyssä makuuhuoneita vaihtaissa mietittyy, että ikkuna vois vaatia muutakin kun pitsiverhot.. 

Vaan ennää ei arska aamutuimaan meitä herättele samalla viissiin, vanhasta pussilakanasta tuli just sopiva tähtitaivas ikkunaan nostoverhon muodossa :P 
Ja mitenkä oel heleppo ommella, laitoihin vain kujat verhotangolle sekä alarimalle. Nosto tapahtuu verhon taakse ommelluilla kangassuikaleilla sekä napeilla. 


Kuva on otettu päivällä ja auringonpaisteella, hyvin tekköö pimentäjä tehtäväsä :)


Kuvassa myös juoppo rönsylilja säiliöruukkuun (tai siis sankkohan tuo on) istutettuna saamassa valohoitoo eteläikkunalta. Helpottu kummasti nuittenkin juoppokasvien kastelu ja hengissäpitokin, kun keksin tehä nuo säiliöruukut niille. Ennen sai harva se päivä vettä kipata, niin nyt riittää jos kerran tai kaks viikossa säiliön virkaa pohjalla toimittavan salaattirasian täyttää.


Mutta, monena uamuna oon pohtinu jotta miks kahvi tuoksuu ja maistuu paljon paremmin viileessä? Melkein tulee kahvikuppii nuuskutellessa jo nuotiofiilikset.. Ei sillä, että meillä ois aamusin kylmä (eihän 17 astetta ees vielä oo paha, eihän..? :D) mutta kun oon vähä laiska hirmutalven jäliltä kantamaan uuneihin puita. :D