Päivitelläänhän välillä :)

Ompas taas tovi jos toinenkin vierähtänyt, mutta jotenkin on vaan niin ylivoimasen vaikeeta ottoo kamera kätteen ja kuvata tuotoksiaan :)

Mutta tässäpä nyt muutama, mitä ompelushommia oon kerinny tehä. Jälki on.. no onhan se :D

Vanha paidanrutku sai piristyksekseen aplikaatiopöllön. Piti olla helppo homma, tilkkutrikoosta vain pöllön palaset ja eikun siksakkaamaan. Vaan tuo ikivanha pskaidiootti ompelukone vihovvaa trikookankaista ja teki koko ajan jottain ongelmia, joko hyppytikkiä tai sitten kurttas kankaan pistolevyn väliin.
Tai sitten, vaihtoehtosesti minä en vain ossoo ommella..? :D 
Niin lopputuloksena on se, että aplikaatio vetää paitakangasta kurttuun kohasta jos toisestakin. Toivottavasti ei päällä näyttäs yhtä kamalalta!
Kävi monta kertoo mielessä, jotta pyyän pääsyä kuunteluoppilaaks ala-asteen käsityötunneille opiskelemaan ompelukoneen käyttöä. :D

 Tämmönen kiva kesämekko syntyi jollain ikivanhoilla käsityölehden kaavoilla. Ja kankaana on joku lasten patjansuojus tms.? Ohutta, kevyttä ja söpöä puuvillaa :)

 

Ison siskon vanhoista kolitsipaidoista syntyi pikkusiskoille kiva huppari. Orkkispaidat oli tosi leveitä 90- luvun ihannuuksia, joten niissä riitti kangasta :) Paidan malli käsityölehdestä mukailtu, mutta ois varmaan pitäny mukailla enemmän. Kaavassa 98 cm ,mutta oikee koko ehkä 104- 110. Ai mitenniin muka käsityölehdestä leveitä kaavoja..? Samoin huppu on niin iso, että mahtuis vaikka mikä jättipää sinne, täytynee sitä vähän restauroida esim. kuminauhakiristyksellä nauhakujassa sitten kunhan paidan käyttöikä lopultakin on koittamassa..

 

Tää pipo on kyllä ihan thö best ompelus piiitkään aikaan. Malli sikahelppo, trikoopipo soveltuu just hyvin näille kylmä vaiko lämmin- kevätkeliin ja tytsyt tykkevvää :)

 

Kevät keikkuen tulevi..

Vai tullooko..? Kyllä soppii jo vähän assiita eppäillä, kun ollaan kohta huhtikuussa menossa ja silti mittarissa - 20 pakkasta. 

Mutta valon miärä ainakin on lissääntyny hurjasti ja samalla vauhilla tämän emännän vireystaso :P Nythän sitä alkaa olla jo ihan normaali, talvi meni jotenkin taas puolhorroksessa..

Ja mitä tulee tuohon valoon, piti sitä vastaan jo ensmäinen suojautumiskeinokin kehitellä. Vaikka tykkään auringosta, niin en tykkää siitä että se paistaa killittää suoraan silmille het kuuen aikaan aamusta. Eipähän sitä tietysti tullu talven hämyssä makuuhuoneita vaihtaissa mietittyy, että ikkuna vois vaatia muutakin kun pitsiverhot.. 

Vaan ennää ei arska aamutuimaan meitä herättele samalla viissiin, vanhasta pussilakanasta tuli just sopiva tähtitaivas ikkunaan nostoverhon muodossa :P 
Ja mitenkä oel heleppo ommella, laitoihin vain kujat verhotangolle sekä alarimalle. Nosto tapahtuu verhon taakse ommelluilla kangassuikaleilla sekä napeilla. 


Kuva on otettu päivällä ja auringonpaisteella, hyvin tekköö pimentäjä tehtäväsä :)


Kuvassa myös juoppo rönsylilja säiliöruukkuun (tai siis sankkohan tuo on) istutettuna saamassa valohoitoo eteläikkunalta. Helpottu kummasti nuittenkin juoppokasvien kastelu ja hengissäpitokin, kun keksin tehä nuo säiliöruukut niille. Ennen sai harva se päivä vettä kipata, niin nyt riittää jos kerran tai kaks viikossa säiliön virkaa pohjalla toimittavan salaattirasian täyttää.


Mutta, monena uamuna oon pohtinu jotta miks kahvi tuoksuu ja maistuu paljon paremmin viileessä? Melkein tulee kahvikuppii nuuskutellessa jo nuotiofiilikset.. Ei sillä, että meillä ois aamusin kylmä (eihän 17 astetta ees vielä oo paha, eihän..? :D) mutta kun oon vähä laiska hirmutalven jäliltä kantamaan uuneihin puita. :D
 

Koiruuvven haalarit

 Ompelin ystäväni whippetille oikein supertalvihaalarit, pitämään "leudon pikkupakkasen" poissa ruipelokoirulin iholta :)


Elämäni eka koiran haalari, tai muukaan muulle eläimelle kuin hevoselle ompelemani juttu. Eli siis lähtökohtasesti ei mitään hajuakaan miltä minkäkin kohan pitäs näyttää tai käyttäytyä. 





Joka välissä vain koiranomistajalta kyselin, että tehhäänkö tälleen vai tälleen vaiko mahollisesti vielä kolmannella tavalla :D



Mallin pohjana käytin hurtan sadehaalaria, johon koiran omistajan toivomuksesta tehtiin muutamia muutoksiakin heti alkuunsa. Mm. haalariin tuli pitkä vuorillinen kaulus ja mahanalusaukkoa pidennettiin useita senttejä. 


Haalarissa on mahdollisesti tuulta ja vettäkin pitävä (? unohin kahtoo :P) päällikangas, villa-, fleece- ja vanuvuorit sekä koiran ihoa vasten normaalia luikasta takeissakin käytettävää sisäkangasta. Eli siis on tosi paksu vaate kyseessä. Ei kuitenkaan tullut raskaan oloiseksi useista kerroksistaan huolimatta.Kiristäminen tapahtuu kahdella sisäpuolelle ommellulla kuminauhakujalla, vyötäisiltä ja kaulasta.


Materiaalit on lähes täysin kierrätysmatskua. Päällikangas on mieheni vanha talvitakki sekä vanhimman tytön vanhat reiman toppahousut, samoista aineksista on myös sisävuori. Väliin silppusin miehen vanhan villapaidan ja aivan käyttämätöntä fleecee (mites se menikään jotain vanhaa, jotain uutta... :D). Resorit tuli tosi näppärästi toppatakin kauluksista, vetoketjuläpät toppahousujen henkseleistä ja toppatakin helmasta.
Epäilen olevani jokseenkin luova sielu :D


Mielestäni aika hyvä lopputulos, kun ottaa huomioon että oli vasta harjotuskappale :P

Kun on lunta ja pakkasta...

Ulkomailla luullaan, jotta Suomi on joku ikitalven kirottu maa, jossa ihmiset pittää jiäkarhuja lemmikkeinään. Näin varmaan kohta onkin, lämpömittarin elohoppee ei meinoo millään jaksoo kivuta -20 lämpimämmälle puolelle. Eikä ilmasto tunnu soveltuvan normaaleille lemmikkieläimillekään, kissatkin oven raosta vain pikaseen pihalle vilkasevat ja painuvat häntä koipiin välissä uuninpankolle muate.


Ja myö ihmisraukat yritetään taistella talvee ja kylymyyttä vastaan kantamalla selekä viäränään polttopuita jo ennestään punakylkisinä hehkuviin uuneihin. No jos ei meillä ihan nuin, niin polttopuun kulunki on aika huimaa ollut viime aikoina. Mutta sähköyhtiö ei meijjän rahoilla juhli, se on päätetty! :)

Ekologisena kansalaisena oon tietysti hyödyntänyt parhaani mukaan lämpimät uunit ja uusvanhan tuttavuuteni PUUHELLAN <3 Vaikka tuvan leivinuuni on ihan paska, niin kyllä siinä saapi silti ihanat pataruuat ja laatikot paistettua. Eppäilin alakuun, jotta minä varmaan poltan ne pohjaan tai uuni jättää raaoiksi mutta tosi maukkaaksi hautuneita vuokia oon vain uunista ulos ottanut :P 


Nyt kun ei ees pihalle pääse lasten kanssa, on just sopivaa aikaa pikkukansalla pittää vaikkapa Muumi- tai Pingu- maratonit ja mamma saapi sillä välillä siivota komeroitaan (mallia jääkylmät!!, ei ollut sittenkään hyvä ajankohta vaan teenpähän loppuun silti). N. 1/3 projektia suoritettuani niin paljon ylimääräisiä lastenvaatteita löytynyt, jotta varasin seuriksen laskiaistapahtumasta kirppispöydän. Ja itärajan tuliaisina vielä lissää suvun "perintökamoja", vauvanvaatteita jotka eivät kelpaa kenellekään. Toivottavasti joku niitä kuitenkin vielä ostas, etten ihan turhaan laatikkotolkulla niitä sinne raahais! :D


Valitettavasti *kröhöm* osa perinnöstämme oli mennyt niin huonoon kuntoon, että joutuvat suoraan matonkuteisiin. Sitä minä en tiiä, jotta kuka niitä matonkuteita tarvihtoo mutta on vaan semmonen tunne että niitä pittää leikata. Sisäinen ekologini ei anna heittää roskiin. :D

Muista itärajan tuliaisista mainittakoon se, että reilusti alle sata euroo ja parit päivät aikaa kirppareilla tuotti about 10 isoa pussillista tupaten täynnä vaatteita ja muuta ihanaa.
Mm. allekirjottaneelle buutsit, isommille lapsille säkkitolkulla kaipaamiani 128 cm vaatteita ja 5 € maksaneet juhlamuumi- pussilakana- tyyny-setin. Kerkesin tätä jo harmitella, kun on vain yks kappale ja kaikki lapsetkin käyttävät vielä pikkusia peittoja.. Mutta sitten eräästä blogista (osote tuossa alla) sattu silmään juttu, jota joutuu ehkäpä testaamaan. ;)
 
http://pumpuliajapellavaa.blogspot.com/2010/12/verhoista-ja-lakanoista-lakanoita-seka.html
 

Keltainen kiikkutuoli

 

Kuvassa tuolin ahkerin kiikkuja oman vauvansa kanssa.

Keltainen kiikkutuoli löytyi viime kesänä mummolamme (elikäs kotini) vintiltä, oranssin värisinä paloina huonokuntoisena ja likaisena. Se on vissiinkin ollut sielä jo omasta lapsuudestani asti, niin kauan kuin kyseinen talo on ollut lapsuudenkotinani, mutta myö sillä ei koskaan olla kiikuttu.

Koska oon täysin hullaantunut näihin kokopuisiin huonekaluihin, ajattelin ettei tuolin kunnostus oo urakka eikä mikään.. Vaan vähän toisin kävi..

Tosi tomerana rupesin maalia hiomaan, mutta sitten siihen tuli kaikkee muuta ja tuoli jäi. Kunnes siskoni tarvihti syksyllä kouluun entisöitäväksi jonkun työn ja minä heti tarjosin pikku kiikkutuolia.

Mukaan annoin vain ohjeet, että kaikki osat pittää koota liimalla + ruuveilla (joo, ei kovinkaan alkuperäistä kunnioittavaa. Mutta pakollinen toimi, ettei tämä terroristiryhmämme säre kaikkee heti) ja tuolin väriä pohditaan yhessä myöhemmin. Olisin halunnut siitä oikein kirkkaan vihreän, mutta semmosta väriä ei valitettavasti löytynyt lähiseudun hyvän (?) palvelun rautakaupoista. Oli tyytyminen tuohon keltaseen, joka ei kyllä oo yhtään huono valinta vaikka en keltasesta väristä tykkääkään. 

Vielä kun jaksais tuolin istuinosaan maalata jonkun kuvion. Alkuperäisessä oli rusettikaulainen Mikki Hiiri, mutta tähän olen ajatellut jotain muuta vanhaa disneyn hahmoa. Pitäs ruveta kahtelemaan elokuvia oikein tarkalla silmällä josko sieltä joku pyllyn alle sopiva löytys :)

Tuoli on toistaseks turvallisuussyistä pidetty alakerrassa olohuoneessa, jossa näyttää hieman hölmöltä loistavan keltasen värinsä takia muuten melko neutraalin värimaailman keskellä.

Mutta jos sitä ens kesänä pääsis sisustamaan pikkutytöillekin omaa huonetta, niin sinne tuoli asettuu kyllä muiden samankaltaistensa tavaroiden joukkoon varmaan täydellisesti. Nyt pitäs vain hommata ne muut samankaltaset tavarat :D (sängyt iteasiassa on jo, oottavat vain kyytiä karjalan kunnailta tänne ja verhotkin kankaana kaapissa, alku jo tämäkin).

purettua saumaa ja koirajuttuja..

Kukapa ois oikeesti yllättynyt siitä, että minä en oikein kerkii kirjottelemaan..? En minä ainakaan. Jos eivät lapset armahat ja heidän elmäänsä liittyvät toimet vie aikaani, niin sitten on käjet täynnä niitä väkerryksiä joista ois tarkotus tänne kirjotella :D

Nyttenkin työn alla koiran haalarit. Mallia elämäni ekat semmoset, mutta aika hyvältä näyttää ja just sopivat whippetin päällekin :P Tuli vain mutka matkaan (vai saumaan), kun saumuriin tuli joku vika. Jota ei sitten kuitenkaan ollut, kun se tännään huollossa käväis. Ylihuomenna se monimutkasten kuljetuskeinojen kautta on siirtynyt 40 km matkan takasin omalle paikalleen minu työpöyvälle ja saan huristeltua haalarirojektin alta pois pyörimästä.

Sitten on työn alla myös operaatio olohuoneen laskosverhot. Ja ne tunnustas kyllä olevan niin veemäiset tehä, että huhhutiheijaa vaan.. Palataan niihin sitten, kunhan on jotain muutakin raportoitavaa kuin purettua saumaa ja kirosanoja :D

Satuin tänään sivusilmällä hetken strömsöä vilkasemaan ja vitsit että heti tuli ihan superidea sieltä! Meillekin tulee eräänlainen koira nyt (tai siis sitten, joskus kunhan niin pitkälle ehin). Se koiruus lie joku mäyräkoiran sukunen pitkula, ja sille on jo ihan oma hyinen leposijakin varattuna :)

hankalia askartelupuuhia

Sivupohjien työstökin vasta vaiheessa, mutta enhän minä oo tämmösiä ennen tehnyt. Miten paljon helpompaa oliskaan ottaa vain paperia, kuvia, sakset sekä liimaa ja tehä koko systeemi "perinteisin keinoin". Sen sijaan, että pittää html- kielellä "leikata ja liimata" näitä. 

Ja koska en tykkää jättää asioita puolitiehen, nämä hankalat liimailupuuhat varmaan vainoo muutamat yöunet, ennenkun yrittävät pakottaa yhen yön istummaan konneen eessä ja tuskastelmaan koodien kanssa. Toivottavasti näin ei kävis, nukkuminen ois paljon kivempaa :D